Yksi kysymys, jonka voi ottaa mukaan huomiseen
Kohtaamisen jälkeen muistamme usein, mistä puhuttiin. Sovittiin aika, käytiin läpi vaihtoehtoja tai kirjattiin seuraava askel. Mutta mitä kohtaaminen merkitsi ihmiselle, joka tuli hakemaan apua?
Yksi kysymys voi auttaa meitä pysähtymään tämän äärelle:
Mikä tässä kohtaamisessa auttoi sinua eteenpäin — ja mikä jäi vielä puuttumaan?
Kysymys sopii ammattilaisen työhön, mutta myös läheisten väliseen keskusteluun. Sen tarkoitus ei ole pyytää arvosanaa tai varmistaa, että teimme kaiken oikein. Tarkoitus on kuulla, millaiseksi toinen koki tilanteen ja mitä hän tarvitsee seuraavaksi.
Vastaus voi muuttaa käsitystämme tilanteesta
Ammattilaisena saatamme ajatella, että kohtaaminen onnistui, koska asiat käytiin läpi ja suunnitelma valmistui. Toinen voi silti lähteä epävarmana. Hän ei ehkä ymmärtänyt, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tai tärkein kysymys jäi sanomatta.
Myös päinvastainen on mahdollista. Emme ehkä löytäneet heti ratkaisua, mutta ihminen koki tulleensa kuulluksi. Hän sai sanoittaa asiaansa rauhassa, ymmärsi vaihtoehtonsa tai löysi yhden mahdollisen seuraavan askeleen.
Kysymällä emme saa varmaa mittaria kohtaamisen kaikista vaikutuksista. Saamme kuitenkin mahdollisuuden korjata omaa tulkintaamme. Se on tärkeää etenkin silloin, kun toinen nyökkää ja me olemme jo siirtymässä seuraavaan asiaan.
Anna tilaa myös sille, mikä ei auttanut
Kysymyksen jälkimmäinen osa on olennainen: mikä jäi puuttumaan? Jos pyydämme vain kertomaan hyvistä asioista, vaikeasta kokemuksesta voi olla hankala puhua.
Vastaus voi koskea jotakin arkista. Puhe oli liian nopeaa. Vaihtoehtoja tuli kerralla liikaa. Sovittu asia ei tuntunut omalta. Tai ihminen tarvitsi aikaa ennen päätöstä.
Meidän ei tarvitse ryhtyä puolustamaan jokaista ratkaisua heti. Ensin voimme tarkistaa, ymmärsimmekö: ”Tarkoitatko, että seuraava askel jäi epäselväksi?” Sen jälkeen voimme kertoa, mitä voimme tehdä ja mitä emme. Kuunteleminen ja oman vastuun kantaminen kuuluvat samaan kohtaamiseen.
Tee vastauksesta jotakin käytännöllistä
Palautteen kysyminen jää helposti irralliseksi, jos mikään ei sen jälkeen muutu. Siksi keskustelun lopuksi kannattaa sopia yksi asia, jonka voimme tehdä toisin tai selvittää.
Voimme esimerkiksi kirjoittaa seuraavan askeleen ymmärrettävästi, palata epäselvään vaihtoehtoon tai sopia, milloin asiaa katsotaan uudelleen. Emme lupaa sellaista, mitä emme pysty toteuttamaan. Kerromme myös, kuka ottaa asian vastuulleen.
Jos ihminen ei halua vastata, sekin on sallittua. Kysymykseen ei tarvitse löytää vastausta heti eikä kokemusta tarvitse avata yksityiskohtaisesti. Joskus on helpompaa palata asiaan myöhemmin tai vastata toisella tavalla.
Kokeile kysymystä myös työyhteisössä
Voisitteko ottaa kysymyksen mukaan yhteen huomiseen kohtaamiseen? Ei uudeksi pakolliseksi lomakkeeksi, vaan aidoksi mahdollisuudeksi kuulla toista.
Työyhteisössä voitte sen jälkeen pohtia yleisellä tasolla: mitä opimme omasta tavastamme toimia? Mitä olisi mahdollista muuttaa? Henkilökohtaisia kertomuksia tai tunnistettavia asiakastietoja ei tarvita yhteiseen keskusteluun.
Pieni kysymys ei ratkaise palvelujen kaikkia ongelmia. Se voi silti tehdä näkyväksi jotakin, jonka muuten ohittaisimme. Ja antaa meille mahdollisuuden tehdä seuraavassa kohtaamisessa yhden asian paremmin.
Kirjani Toipumisorientaatio – Kohtaamisen käsikirja ilmestyy 15.10.2026. Sen aihepiirin äärellä haluan jatkaa keskustelua siitä, miten kohtaamisessa annetaan tilaa ihmisen omalle suunnalle ja samalla kannetaan vastuuta avun tarjoamisesta.
Kommentit